Luopuminen on vaikeaa – onneksi

Luopuminen on vaikeaa – onneksi

Eräs amerikkalainen kollegani on tiivistänyt ammattijärjestäjän työnkuvan lauseeseen We are parting therapists – olemme luopumisterapeutteja. Ja totta se onkin. Käytännössä ammattijärjestäjä toimii asiakkaan varajärkenä, kun tavaroista tai projekteista on pakko luopua, koska tilaa tai aikaa niille ei yksinkertaisesti ole, mutta tunnesiteet niihin jarruttavat luopumista ja tekevät siitä tuskaa.

Miksi luopuminen on niin vaikeaa? Siksi että aivomme luovat siteen kaikkeen siihen millä ympäröimme itsemme, oli sitten kyse ihmisistä, tavaroista, musiikista tai kaupunginosasta. Siitä tulee tuttua, ja kaikki mikä on tuttua on turvallista ja kuluttaa vain vähän energiaa. Ihmispolon elämää miljoonien vuosien ajan kurittanut krooninen energiapula loppui vasta 50 vuotta sitten, joten säästöliekillä toimiminen kuuluu edelleen systeemimme perustoimintamalliin.

Luopuminen, jo sen uhkakin, virittää aivoissa hälytyksen menetyksen mukanaan tuomista riskeistä. Ennen jo yksikin kriittinen menetys – ruokavaraston, polttopuiden tai asumuksen – saattoi merkitä yksilön tai hänen yhteisönsä tuhoa. Puhumattakaan siitä katastrofista, jonka muodosti läheisen menetys. Siksi aivomme vastustavat luopumista periaatteellisesti ja jo kaiken varalta. Ja hyvä niin, sillä sen ansiosta olemme varovaisia läheisten, ystävien ja muiden elämässä ehdottoman tärkeiden asioiden kadottamisen suhteen.

Modernin elämän haaste onkin treenata aivojen automaattista kiinnipitorefleksiä hienojakoisemmaksi ja oppia tekemään ero tärkeiden ja epäolennaisten asioiden välille. Ensimainituista on pidettävä kaikin voimin kiinni, niitä on vaalittava ja hoidettava. Ei-tärkeisiin asioihin saa sen sijaan suhtautua rennon lakonisesti. Esimerkiksi mökki- ja remonttivaatteiden määrän voi karsia pariin vaateparteen ja siten vapauttaa vaatekaapista tilaa arkivaatteille, joiden ei tarvitse enää täyttää olohuoneen sohvaa. Sohvaan voikin sitten vaivatta useammin istuttaa kaverin tai naapurin.

Ei-tärkeästä luopuminen on vapautumista, joka antaa kallisarvoisen tuloksen: tilaa ja aikaa. Bonuksena se avaa uusia mahdollisuuksia.